Joulureissu kotimaahan

Joulu on ollut aina itselleni tärkeä ja rakas juhla. Tällä en tarkoita välttämättä, että sitä tarvitsisi aina viettää samassa paikassa, samoilla rutiineilla. Rakastan vain joulunajan tunnelmaa: kaupungit valaistaan jouluvaloin, joulumusiikki soi kaikkialla, ihmiset toivottavat hyvää joulua toisilleen, sekä tietysti paljon hyvää ruokaa. Itse pidän suomalaisesta jouluruuasta. Viime joulu tuli vietettyä Pariisissa, jolloin jouluherkkuina toimivat lähinnä juustot ja viinit, sekä lähiravintolan ruoka. Emme ostaneet jouluhalkoa, vaikka se olisi kuulunut maan tapoihin, valitettavasti. Käväisimme itseasiassa puoli vahingossa Norte Damessa juuri jouluaattona kello kuusi, juuri kuin kirkossa alkoi kuulua joululaulut messun alkajaisiksi. Myönnän, ettei harmittanut. Myös vuoden 2013 joulu tuli vietettyä muualla. Odotinkin innolla neljän päivän pientä jouluvisiittiäni Suomeen! En tokikaan vain ruuan takia, on myös ihanaa päästä jakamaan tämä juhla läheisten kanssa.

Harmikseni olin sairaana viikko ennen joulua. Juuri, kun töissä olisi image (2)saanut maistella puolalaista jouluruokaa. Pääsin kuitenkin lääkärimatkalla ihailemaan valaistua kaupunkia. Huomasi, kuinka pienet asiat saavat pienen ihmisen joulumielelle, vaikka olo oli mitä kamalin.

Missasin siis jouluruuan, sekä joulun puolassa. Mielenkiinnosta kuitenkin tutkistelin hieman, minkälaisia perinteitä puolalaisilla on. Törmäsin lyhyehköön artikkeliin, jossa tiivistetään nice-to-know tietoa puolalaisesta joulunvietosta. Lukaisun jälkeen perinteet vaikuttavat lähes identtisiltä suomalaisen joulunvieton kanssa. Poikkeuksena toki tämä jouluruoka. Kuulin omaksi onnekseni, että jouluruoka täälläpäin käsittää paljolti kaalia erimuodossa ja etikkaisia makuja. Vaikka kuulopuheiden perusteella ei saisi tuomita, joudun myöntämään, että tämän perustella pisteet minun puolelta menevät suomalaiselle jouluruualle.

Joulureissuni Suomeen alkoi tuttuun tapaan vahvasti. Ratikan missaaminen oli lähellä, sillä pakkohan oli ottaa matkanalkuselfie. Myös lento Varsovasta Helsinkiin oli ainoa lähtevien taulussa näkyvä lento, jonka tilana oli kaikkien rakastama Delayed. Onneksi odotusaika oli vain noin tunnin ja ehdin tästä huolimatta jatkolennolleni Tampereelle.image (1) Matkustusaikaa kertyi 8,5 tuntia, ja kello 00:35 jouluaaton puolella saavuin määränpäähän. Kuten jo mainitsin, odotin paljon neljän päivän visiittiäni. Niin paljon, etten meinannut malttaa mennä nukkumaan saavuttuani kohteeseen, vaikka todellisuudessa herätys kello neljä aamulla alkoi jo tässä vaiheessa painaa. Lopulta, kun illan ensimmäinen ja samalla viimeinen juttuseuralainen vetäytyi unille, oli pakko itsekin yrittää saada unen päästä kiinni. En ollut kuitenkaan turhaan innoissani. Koko reissu oli täynnä rakkaita ihmisiä joulutunnelmaa ja hyvää ruokaa. Visiitistä sain potkua alkavalle vuodelle. Joka kerta on mahtavaa huomata omaavansa todellisia ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa ei välttämättä tarvitse pitää yhteyttä päivittäin, viikoittain tai edes välttämättä joka kuukausi, mutta heidät nähdessään, tuntuu kuin oltaisiin juteltu viimeksi eilen. 🙂

Jos jokin miinus pikkureissussani on mainittava, olin hieman pettynyt Suomessa vallitsevaan mustaan jouluun. Olin toki tietoinen, että lunta ei Suomessakaan ole, mutta luonteeni mukaan odotin salaa hieman ihmettä tapahtuvaksi. On surullista, että vuosi toisensa jälkeen tuntuu olevan enemmän epätodennäköistä saada lapsuudenmuistojeni valkea joulu. Päätin neljänpäivän reissuni viettämällä laatuaikaa siskoni kanssa. Hän suostui myös lähtemään henkiseksi tuekseni ostamaan itselleni joululahjaa. Sijoitin helmikuussa 2011 elämäni ensimmäiseen älypuhelimeen, joka kunniakkaasti palveli lähes viisi vuotta. Nyt oli aika hankkia seuraaja. Olen ollut aina todella huono laittamaan rahaa elektroniikkaan. Tämän askeleen ottamista on siis lykätty jo enemmän kuin kerran. Nyt tehtävä on suoritettu ja on myönnettävä, että mielenterveyteni kiittää. Paluumatka verotti aikalailla saman verran aikaa kuin menomatka. Taaskaan ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa yksin, sillä yksi ystäväni hyppäsi kanssani samaan lentokoneeseen ja tuli kanssani Puolaan. Olen siis saanut jatkaa laatuseurasta nauttimista joulunjälkeiset, sekä vuoden ensimmäiset päivät.

Uusi vuosi vaihtui suhteellisen rauhallisissa merkeissä tämänhetkisessä asuinkaupungissani Łódźissa. Käväisimme paikallisella ostos- ja viihdekeskuksella Manufakturalla image1puoliltaöin katsomassa valtaisaa jokavuotista rakettishowta. Tarkoitus oli suunnata yöelämään tämän jälkeen, mutta harmiksemme moni yökerho oli sulkenut ovensa vuodenvaihteen kunniaksi. Muutamat avoinnaolevat kuppilat perivät kohtuuttomia sisäänpääsymaksuja, jolloin päätimme, että tämä vuosi ei ala baarin tanssilattialla. Ilta jatkui pienellä porukalla juhlistaen. Kiittelimme aamulla itseämme fiksusta päätöksestä. Välillä näinkin. Joskus tulee hieman vanha olo, kun miettii kuinka pienenä uusi vuosi merkitsi paljon enemmän. Nykyään lähinnä vain kalenterin numerot vaihtuvat. En ole koskaan ollut kova uuden vuoden lupailijakaan. Tänä vuonna lupasin kuitenkin itselleni yhden asian, josta olen jo vuosia haaveillut: Aion lähteä reissuun ensimmäistä kertaa elämässäni Euroopan rajojen ulkopuolelle. Tästä myöhemmin lisää. 😉

Mahtavaa uutta vuotta!
Gott nytt år!
Happy new year!
Bonne année!
Szczęśliwego Nowego Roku!

🙂

/Suvi-Sisko

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: