Läski-torstai, tanssia ja huutokauppaa

Otsikolla on ihan vissi merkitys, vaikka ei heti uskois. Tänään sain taas muistutuksen maailman tärkeistä juhlapäivistä. Puolassa vietetään tänään nimittäin Läski-torstaita. Jep. image2Uskokaa tai älkää, mutta täällä on tänään Fat Thursday. Mitä tämä sitten tarkoittaa. No sitä, että kaikki syö hirveesti donitseja. Kuulin töissä, että läski-torstain idea on, että ennen tulevaa paastoa saa mättää. Tämä taitaa olla meidän laskiaista vastaava turhake. Tosin, ei pidä valitaa, kyllä uppoo niin laskiaispullat, kun tämän maan torstaidonitsitkin. Kuitenkin hieman enemmän ropisee pointseja kotimaalle. Itse pidän enemmän meidän laskiaispullista, kun näistä tekeleistä, mutta toimihan nämäkin. Myönnän, söin kaksi. Heh. 🙂

Tämä oli sinänsä osuva juhlapäivä, sillä itse olen ollut jotenkin erittäin laiska ja syönyt hyvin viimeisimmät viikot. Onneksi pimeydessä on ollut myös valoa, sillä rakas poikaystäväni oli täällä Puolassa seuranani kaksi ja puoli viikkoa. Tietämättä läski-torstaista, elimme hieman teeman mukaisesti. Kaikkien leffamässäilyjen ohessa otimme myös alupalaksi ravintolassa, en edes halua tietää kuinka ison palan, pelkkää paistettua juustoa. Pakko myöntää, että oli hyvää, vaikka kuulostaa aika brutaalilta! Mietin vaan,image3 että kenen idea on ollut, että hei paistetaampa juustokimpale ja tarjoillaan alkupalaksi. No en valita. Toisena iltana käväisimme pelkästään jälkkäreillä vähän syrjäisemmässä ravintolassa, ja pakko myöntää, en ole varmaan ikinä elämässäni saanut ravintolassa niin hyvää jätskiannosta kera image4tuoreiden hedelmien. Alexin mielestä ravitola oli vähän creepy, mutta itseäni harmitti, ettei muita asiakkaita ollut,  sillä ainakin jälkkärit olivat priimaa. Pariin viikkoon mahtui taas kerran paljon ihania kokemuksia. Huomasin myös, että vaikka olen todella luokaton ale-shoppailija itselleni, niin miestenvaatteita löysin kyllä hyvään hintaan. On myönnettävä, että viikko sitten istuessani ratikassa kohti töitä näytti Pohjola-ikävä hampaitaan. Saatoin Alexin kello aamu puoli seitsemän lähtevään bussiin lentokentälle. Teki mieli hypätä itsekkin kyytiin. Hyppäsin kuitenkin ratikkaan ja ollessani etuajassa töissä, aloitinkin Pohjola-reissun suunnittelun. Joten ehkäpä nähdään maaliskuussa Suomi, en vanno vielä.

Mitä tulee tanssiin, olin ensimmäistä kertaa elämässäni baarikeikalla Puolassa. Uskokaapa tai älkää, mutta tanssimassa tuolin ja 12,5cm korkkareiden kanssa. Enkä edes kaatunut!image2 (1) Pääsin, olisikohan ollut lokakuussa, paikallisen tanssikoulun Lilla Housen Lilla Jazz Masters ryhmään. Tämä on ollut kyllä yksi ehdottomasti parhaista kokemuksistani Puolassa tähän asti. Osa reeneistä tanssitaan korkkareilla. Olin hieman kauhuissani, kun sain ennen ensimmäisiä reenejä viestin valkulta, että otappa korkkarit messiin. En siis todellakaan ollut koskaan elämässäni aikaisemmin tanssinut korkkareilla. Miinus tottakai erinnäiset näyttävät esiintymiset baarien tanssilattialla, joista ei sen enempää sitten. No kuitenkin, nappasin matkaan ainoat omistamani korkkarit, joilla kuvittelin jotenkin katu-uskottavasti pysyväni pystyssä ja ajattelin, että tämän esityksen jälkeen lennän ryhmästä pihalle varmaan jo ekoissa reeneissä. Muilla tytöillä olikin sitten vielä ainakin kolmannes korkoa lisää verrattuna omiin kenkiini. No en lentänyt pihalle ja tammikuussa tuli aika hankkia minulle, ja muutamalle muulle tytölle keltä puuttui, samanlaiset popot, kun muulla ryhmällä. Jos olin kauhuissani omista pikkukorkkareistani lokakuussa, niin voitte kuvitella ilmeen naamallani, kun meidän kengät sitten saapuivat. No nehän olivat vielä inasen korkeammat kuin aikaisemmin tilatut. Muutaman reenikerran jälkeen selviydyin kuitenkin kunnialla ensimmäisestä keikastani. Tapahtumalla, jossa keikkailimme, oli hauska idea: Ihmiset huutokauppasivat itseään deiteille ja tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Voisin kuvitella, että sääntö-Suomessa tämä olisi laitonta. En tosin tiedä. Goes once, goes twice, SOLD!

image5Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Käväistiin paikallisten pohjoismaalaisten kanssa pikku-drinksuilla viime perjantaina. Osasta meistä löytyykin tästä eteenpäin kuva paikallisen meksikolaisen ravintolan katosta roikkumasta. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Olen siis onnistuneesti kantanut läski-torstain teemaa vähän pitempään kuin tämän torstain ajan. Tähän on varmaan hyvä lopettaa tältä erää.

Hyvää läski-torstaita kaikille! 🙂

/Suvi

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: